kunta

Faroese

Etymology

From Old Norse kunta, from Proto-Germanic *kuntǭ.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkʰʊn̥ta/
• Rhymes: -ʊn̥ta

Noun

kunta f (genitive singular kuntu, plural kuntur)

1. (vulgar) cunt

   Synonyms: kvennskøp, (vulgar) fisa

Declension

Declension of kunta
f1	singular		plural
	indefinite	definite	indefinite	definite
nominative	kunta	kuntan	kuntur	kunturnar
accusative	kuntu	kuntuna	kuntur	kunturnar
dative	kuntu	kuntuni	kuntum	kuntunum
genitive	kuntu	kuntunnar	kunta	kuntanna

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *kunta, from Proto-Finno-Ugric *kunta. Cognates include Estonian -kond, Livonian -gõnd (kōzgõnd), Votic kuntõ, Erzya кондямо (konďamo), Moksha кондя (konďa), Northern Mansi [script needed] (χōnt) and Hungarian had.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkuntɑ/, [ˈkun̪t̪ɑ̝]
• Rhymes: -untɑ
• Syllabification^(key): kun‧ta

Noun

kunta

1. municipality (incorporated town or village)

   maaseutukunta ― rural municipality

   Kuusamon kunta ― municipality of Kuusamo

2. (in compounds) used to form nouns that refer to administrative or functional regions

   ‎hiippa (“mitre”) + ‎kunta → ‎hiippakunta (“diocese”)

   ‎kihla- + ‎kunta → ‎kihlakunta (“hundred (administrative division)”)

   ‎kalastus (“fishing”) + ‎kunta → ‎kalastuskunta (“fishery board”)

   ‎kuningas (“king”) + ‎kunta → ‎kuningaskunta (“kingdom”)

   ‎maa (“land”) + ‎kunta → ‎maakunta (“province”)

   ‎seura (“company, companionship”) + ‎kunta → ‎seurakunta (“parish”)

3. (in compounds) used to form nouns that refer to multimember bodies, organizations etc.

   ‎edustaa (“to represent”) + ‎kunta → ‎eduskunta (“parliament”)

   ‎johto (“management”) + ‎kunta → ‎johtokunta (“board of directors”)

   ‎palo (“fire”) + ‎kunta → ‎palokunta (“fire brigade”)

   ‎veli (“brother”) + ‎kunta → ‎veljeskunta (“fraternity”)

4. (in compounds) used to form nouns that refer to large groups of creatures or things as a whole

   ‎aurinko (“sun”) + ‎kunta → ‎aurinkokunta (“solar system”)

   ‎henkilö (“person”) + ‎kunta → ‎henkilökunta (“staff”)

   ‎ihminen (“human”) + ‎kunta → ‎ihmiskunta (“humankind”)

   ‎kansa (“people”) + ‎kunta → ‎kansakunta (“nation”)

   ‎kivi (“stone”) + ‎kunta → ‎kivikunta (“mineral kingdom”)

   ‎äänestäjä (“voter”) + ‎kunta → ‎äänestäjäkunta (“electorate”)

5. (in compounds) used with certain numerals to represent an approximate amount

   ‎kymmenen (“ten”) + ‎kunta → ‎kymmenkunta (“about ten”)

   ‎sata (“a hundred”) + ‎kunta → ‎satakunta (“about a hundred”)

   ‎tuhat (“a thousand”) + ‎kunta → ‎tuhatkunta (“about a thousand”)

6. (taxonomy) kingdom

   eläinkunta ― animal kingdom

7. (mathematics, set theory) field

Declension

Inflection of kunta (Kotus type 10*J/koira, nt-nn gradation)
nominative		kunta	kunnat
genitive		kunnan	kuntien
partitive		kuntaa	kuntia
illative		kuntaan	kuntiin
		singular	plural
nominative		kunta	kunnat
accusative	nom.	kunta	kunnat
	gen.	kunnan
genitive		kunnan	kuntien kuntainrare
partitive		kuntaa	kuntia
inessive		kunnassa	kunnissa
elative		kunnasta	kunnista
illative		kuntaan	kuntiin
adessive		kunnalla	kunnilla
ablative		kunnalta	kunnilta
allative		kunnalle	kunnille
essive		kuntana	kuntina
translative		kunnaksi	kunniksi
abessive		kunnatta	kunnitta
instructive		—	kunnin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kunta (Kotus type 10*J/koira, nt-nn gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kuntani kuntani accusative nom. kuntani kuntani gen. kuntani genitive kuntani kuntieni kuntainirare partitive kuntaani kuntiani inessive kunnassani kunnissani elative kunnastani kunnistani illative kuntaani kuntiini adessive kunnallani kunnillani ablative kunnaltani kunniltani allative kunnalleni kunnilleni essive kuntanani kuntinani translative kunnakseni kunnikseni abessive kunnattani kunnittani instructive — — comitative — kuntineni second-person singular possessor singular plural nominative kuntasi kuntasi accusative nom. kuntasi kuntasi gen. kuntasi genitive kuntasi kuntiesi kuntaisirare partitive kuntaasi kuntiasi inessive kunnassasi kunnissasi elative kunnastasi kunnistasi illative kuntaasi kuntiisi adessive kunnallasi kunnillasi ablative kunnaltasi kunniltasi allative kunnallesi kunnillesi essive kuntanasi kuntinasi translative kunnaksesi kunniksesi abessive kunnattasi kunnittasi instructive — — comitative — kuntinesi first-person plural possessor singular plural nominative kuntamme kuntamme accusative nom. kuntamme kuntamme gen. kuntamme genitive kuntamme kuntiemme kuntaimmerare partitive kuntaamme kuntiamme inessive kunnassamme kunnissamme elative kunnastamme kunnistamme illative kuntaamme kuntiimme adessive kunnallamme kunnillamme ablative kunnaltamme kunniltamme allative kunnallemme kunnillemme essive kuntanamme kuntinamme translative kunnaksemme kunniksemme abessive kunnattamme kunnittamme instructive — — comitative — kuntinemme second-person plural possessor singular plural nominative kuntanne kuntanne accusative nom. kuntanne kuntanne gen. kuntanne genitive kuntanne kuntienne kuntainnerare partitive kuntaanne kuntianne inessive kunnassanne kunnissanne elative kunnastanne kunnistanne illative kuntaanne kuntiinne adessive kunnallanne kunnillanne ablative kunnaltanne kunniltanne allative kunnallenne kunnillenne essive kuntananne kuntinanne translative kunnaksenne kunniksenne abessive kunnattanne kunnittanne instructive — — comitative — kuntinenne third-person possessor singular plural nominative kuntansa kuntansa accusative nom. kuntansa kuntansa gen. kuntansa genitive kuntansa kuntiensa kuntainsarare partitive kuntaansa kuntiaan kuntiansa inessive kunnassaan kunnassansa kunnissaan kunnissansa elative kunnastaan kunnastansa kunnistaan kunnistansa illative kuntaansa kuntiinsa adessive kunnallaan kunnallansa kunnillaan kunnillansa ablative kunnaltaan kunnaltansa kunniltaan kunniltansa allative kunnalleen kunnallensa kunnilleen kunnillensa essive kuntanaan kuntanansa kuntinaan kuntinansa translative kunnakseen kunnaksensa kunnikseen kunniksensa abessive kunnattaan kunnattansa kunnittaan kunnittansa instructive — — comitative — kuntineen kuntinensa

Derived terms

adjectives

• kunnallinen

 

adverbs

• kunnittain

 

nouns

• kuntalainen
• kunto

 

compounds

• alakunta
• alikunta
• alkukunta
• amiraalikunta
• ammattikunta
• arkkiherttuakunta
• armeijakunta
• asiakaskunta
• asuinkunta
• asuntokunta
• aurinkokunta
• Aurinkokunta
• autokunta
• avustajakunta
• diplomaattikunta
• eduskunta
• edustajakunta
• ekokunta
• eliökunta
• eläinkunta
• emiirikunta
• esikunta
• fanikunta
• hallintokunta
• henkilökunta
• herttuakunta
• hiippakunta
• hoitokunta
• huonekunta
• ihmiskunta
• jakokunta
• johtokunta
• jäsenkunta
• kaanikunta
• kadettikunta
• kalastuskunta
• kalifikunta
• kannattajakunta
• kansakunta
• kasvikunta
• kauppiaskunta
• kaupunkikunta
• kehyskunta
• keisarikunta
• kenraalikunta
• kerroinkunta
• keskuskunta
• kielikunta
• kihlakunta
• kirkkokunta
• kivikunta
• komennuskunta
• kotikunta
• koulukunta
• kreivikunta
• kristikunta
• kulmakunta
• kuluttajakunta
• kuningaskunta
• kunnaneläinlääkäri
• kunnanhallinto
• kunnanhallitus
• kunnaninsinööri
• kunnanisä
• kunnanjohtaja
• kunnanlääkäri
• kunnansairaala
• kunnansihteeri
• kunnantalo
• kunnantoimisto
• kunnanvaakuna
• kunnanvaltuusto
• kunnanvaltuutettu
• kunnanvero
• kunta-ala
• kuntainliitto
• kuntainvälinen
• kuntajako
• kuntajohtaja
• kuntakeskus
• kuntakonserni
• kuntalaajennus
• kuntalaki
• kuntaliitos
• Kuntaliitto
• kuntaliitto
• kuntaministeri
• kuntamuoto
• kuntapuolue
• kuntarakenne
• kuntaryhmä
• kuntasuunnitelma
• kuntasuunnittelu
• kuntatalous
• kuntateoria
• kuntauudistus
• kuntavaalit
• kuntavero
• kuntayhtymä
• kuppikunta
• kuulijakunta
• kyläkunta
• kymmenkunta
• käräjäkunta
• käyttäjäkunta
• laajennuskunta
• laamannikunta
• laintarkastuskunta
• lautakunta
• liitoskunta
• liittokunta
• lippukunta
• lukijakunta
• lukukunta
• luomakunta
• lähikunta
• lääkärikunta
• maakunta
• maalaiskunta
• maaseutukunta
• markiisikunta
• mehiläiskunta
• munkkikunta
• muunkuntalainen
• naapurikunta
• neuvottelukunta
• nunnakunta
• nuottakunta
• nurkkakunta
• näyttelijäkunta
• oleskelukunta
• omistajakunta
• opettajakunta
• opiskelijakunta
• oppilaskunta
• osakaskunta
• osakunta
• osamääräkunta
• ostajakunta
• osuuskunta
• paikkakunta
• paliskunta
• palokunta
• palveluskunta
• pariskunta
• perhekunta
• perikunta
• peruskunta
• pesäkunta
• pienkunta
• piirikunta
• planeettakunta
• poliisikunta
• pyyntikunta
• päiväkunta
• pöytäkunta
• retkikunta
• ritarikunta
• rovastikunta
• ruhtinaskunta
• runkokunta
• ruokakunta
• ryhmäkunta
• satakunta
• Satakunta
• satraappikunta
• seurakunta
• seutukunta
• sienikunta
• siirtokunta
• sijaintikunta
• sisarkunta
• sisikunta
• sisuskunta
• soittokunta
• sukukunta
• sulttaanikunta
• suojeluskunta
• suurherttuakunta
• sääntökunta
• teinikunta
• tiedekunta
• tiekunta
• tilaajakunta
• toimikunta
• toimittajakunta
• toimituskunta
• tsaarikunta
• tuhatkunta
• tuomiokunta
• työhuonekunta
• työkunta
• työntekijäkunta
• tähtikunta
• ulkokuntalainen
• upseerikunta
• uskontokunta
• valiokunta
• valitsijakunta
• valmistelukunta
• valtakunta
• valtuuskunta
• varuskunta
• vasallikunta
• veljeskunta
• venekunta
• vieraskuntalainen
• vinokunta
• virkamieskunta
• voivodikunta
• yhdyskunta
• yhteiskunta
• yksikuntainen
• ylioppilaskunta
• yläkunta
• ympäristökunta
• ystävyyskunta
• yökunta
• äänestäjäkunta

 

Further reading

• “kunta”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• nakut, nukat, takun, tukan, tunka

Icelandic

Etymology

From Old Norse kunta, from Proto-Germanic *kuntǭ, cognate with English cunt.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkʰʏn̥ta/
• Rhymes: -ʏn̥ta

Noun

kunta f (genitive singular kuntu, nominative plural kuntur)

1. (vulgar) cunt

Declension

declension of kunta

f-w1	singular		plural
	indefinite	definite	indefinite	definite
nominative	kunta	kuntan	kuntur	kunturnar
accusative	kuntu	kuntuna	kuntur	kunturnar
dative	kuntu	kuntunni	kuntum	kuntunum
genitive	kuntu	kuntunnar	kunta	kuntanna

Javanese

Romanization

kunta

1. Romanization of ꦏꦸꦤ꧀ꦠ

Old Norse

Etymology

From Proto-Germanic *kuntǭ, whence also Middle English cunte (English cunt), Middle Low German kunte (all meaning “cunt”), Dutch kont (“arse”).

Noun

kunta f (genitive kuntu, plural kuntur)

1. cunt

Declension

  Declension of kunta (weak ōn-stem)

feminine	singular		plural
	indefinite	definite	indefinite	definite
nominative	kunta	kuntan	kuntur	kunturnar
accusative	kuntu	kuntuna	kuntur	kunturnar
dative	kuntu	kuntunni	kuntum	kuntunum
genitive	kuntu	kuntunnar	kuntna	kuntnanna

Descendants

• Icelandic: kunta f
• Faroese: kunta f
• Norwegian Nynorsk: kunte f
• Swedish: kunta c, konta c, kutta c (dialectal)
• Danish: kunte c

Wanyi

Etymology

Related to Garawa kunda (“tree”).

Noun

kunta

1. tree

References

• Mary Laughren, Rob Pensalfini, Tom Mylne, Accounting for verb-initial order in an Australian language, in Verb First: On the syntax of verb-initial languages (2005)